HISTORIAA JA KÄYTTÖTARKOITUS:
Alkuperämaa: Iso-Britannia
Ryhmä: 8
FCI:n numero: 5
Hyväksytty: FCI 28.11.2003
SKL-FKK 10.05.2004
Kursiivi teksti suoraan rotumääritelmästä
Käyttötarkoitus:
Ylösajava koira.
FCI:n luokitus:
Ryhmä 8 noutajat, ylösajavat koirat ja vesikoirat, alaryhmä 2
ylösajavat koirat; käyttökoetulos vaaditaan.
Yleisvaikutelma:
Iloinen ja vankka metsästyskoira; sopusuhtainen ja
tiivisrakenteinen.
Säkäkorkeus on suunnilleen sama kuin etäisyys säästä hännäntyveen.
Käyttäytyminen/luonne:
Iloinen luonne ja alati heiluva häntä kuvastavat koiralle
tyypillistä touhukkuutta etenkin sen seuratessa jälkeä tiheäkasvuistakaan
maastoa pelkäämättä. Lempeä, miellyttämishaluinen ja täynnä elämäniloa.
Pää:
Kallo-osa
Hyvin kehittynyt ja selväpiirteinen, ei liian kevyt eikä karkea.
Otsapenger
Selvästi erottuva, sijaitsee kirsun kärjen ja niskakyhmyn puolivälissä
Kirsu
Riittävän iso; tarkka hajuaisti
Kuono
Suorakulmainen
Leuat/hampaat/purenta
Leuat ovat vahvat. Täysihampainen, säännöllinen ja tiivis leikkaava purenta ts.
yläetuhampaat peittävät tiivisti alaetuhampaat ja ovat suorassa kulmassa
leukoihin nähden.
Posket
Eivät ulkonevat
Silmät
Täyteläiset, mutta eivät ulkonevat, tummanruskeat tai ruskeat, eivät koskaan
vaaleat. Maksanruskeilla, "liver roan"-värisillä tai
maksanruskeavalkoisilla sallitaan tumman pähkinänruskeat, karvapeitteen väriin
sointuvat silmät.
Ilme on älykäs ja lempeä, silti tarkkaavainen, valpas ja iloinen. Silmäluomet
ovat tiiviit.
Korvat
Pehmeät, lappumaiset, alas silmien tasolle kiinnittyneet, ohuet ja
kirsun kärkeen ulottuvat. Korvat ovat pitkän, suoran ja silkkisen karvan
peittämät.
Kaula
Kohtuullisen pituinen ja lihaksikas, kauniisti viistoihin lapoihin
liittyvä.
Ei löysää kaulanahkaa.
Runko:
Vahva ja tiivis.
Ylälinja
Kiinteä ja tasainen, lanneosan takaa hieman häntää kohti laskeva.
Lanne
Lyhyt ja leveä.
Rintakehä
Hyvin kehittynyt ja syvä, etuosastaan ei liian leveä eikä liian
kapea.
Kylkiluut ovat selvästi kaareutuneet.
Häntä:
Hieman selkälinjan alapuolelle kiinnittynyt; ehdottomasti iloisesti
liikkuva ja asennoltaan vaakasuora, ei koskaan ylös kääntynyt. Yleensä
typistetty (Huom. Suomessa typistyskielto).
Typistetty:
Ei koskaan liian lyhyt, eikä liian pitkä. Jos häntä on liian lyhyt
tai liian pitkä, on vaikea havaita aina iloista hännän liikettä koiran
työskennellessä.
Typistämätön:
Hieman kaareva, keskipitkä ja oikeassa suhteessa runkoon, antaa
kauttaaltaan tasapainoisen vaikutelman. Ihannemittainen häntä ei ulotu
kintereen alapuolelle. Häntä ontyvestään vahva ja kapenee kohti ohutta kärkeä;
se on muun karvapeitteen tavoin hapsuttunut. Koiran työskennellessä häntä on
eloisa ja asennoltaan selkälinjan tasolla, ei sitä ylempänä eikä koskaan niin
alhaalla, että se viittaisi arkuuteen.
Raajat:
Eturaajat:
Yleisvaikutelma
Eturaajat ovat vankkaluiset, suorat ja riittävän lyhyet antamaan
mahdollisimman suuren voiman. Eivät kuitenkaan liian lyhyet, jolloin ne
häiritsisivät tältä suurenmoiselta lintukoiralta vaadittavaa tehokasta
liikuntaa.
Lavat
Viistot ja kuivat
Käpälät
Tiiviit ns. kissankäpälät. Paksut päkiät.
Takaraajat:
Yleisvaikutelma
Takaraajat ovat leveät, täyteläiset, hyvin lihaksikkaat ja
vankkaluiset.
Polvet
Hyvin kulmautuneet
Kintereet
Matalat mahdollistaen hyvän työntövoiman.
Käpälät
Kuten etukäpälät.
Liikkeet
Yhdensuuntaiset ja maatavoittavat, tehokas takaraajan työntö.
Karvapeite:
Karva
Sileää silkkistä, ei koskaan karheaa, laineikasta eikä kiharaa, ei
liian runsasta.
Eturaajat, runko ja takaraajat kintereiden yläpuolelta ovat selvästi hapsuiset.
Väri
Useita eri värejä. Yksivärisillä ei valkoista hyväksytä muualla kuin
rinnassa.
Koko ja paino
Säkäkorkeus
Urokset noin 39-41 cm, nartut noin 38-39 cm
Paino
Noin 12,5-14,5 kg.
Virheet:
Kaikki poikkeamat edellämainituista kohdista luetaan virheiksi
suhteutettuna virheen vakavuuteen.
Selvästi epänormaali rakenne tai käyttäytyminen ovat hylkääviä virheitä.
HUOM. Uroksilla tulee olla kaksi normaalisti kehittynyttä
kivestä täysin laskeutuneina kivespussiin.
Cockerspanieli on erittäin vanha englantilainen
lintukoirarotu. Kielentutkijat ovat löytäneet spanieliksi tulkitun sanan
1300-luvulta peräisin olevasta lakitekstistä. Ensimmäinen kerran itse sana
"spanieli" esiintyy 1320-luvulta peräisin olevassa runossa. Lintukoiria
käsittelevässä, 1790-luvulla ilmestyneessä kirjassa mainitaan ensimmäisen
kerran sana "cocker". Omaksi rodukseen cockeri erotettiin virallisesti vasta
vuonna 1901. Suomeen ensimmäiset cockerit tulivat 1930-luvulla ja 1950-luvusta
lähtien se on ollut jatkuvasti yksi suosituimmista koiraroduista maassamme.
Cockerspanielilla on monia ominaisuuksia, jotka tekivät
siitä suositun alusta alkaen. Se on iloinen ja reipas ja hyvin sisukas. Sen
pieni koko ja viehättävä ulkonäkö, halu miellyttää ja luontainen älykkyys
tekivät siitä nopeasti suositun metsästys-ja seurakoiran. Se on lempeä ja aina
iloinen, ja se näkyy parhaiten alituisesta hännänheilutuksesta. Suosiolla on
myös ollut hintansa ja siitä cockerit ovat joutuneet maksamaan. Rodussa
tavataan ns. raivosyndroomaa ja perinnöllisiä sairauksiakin
kohtuullisesti.
Terveys:
Cockerspanieli on terverakenteinen ja terve rotu. Cockerin
korvat ovat mainettaan helppohoitoisemmat ja asiallisesti hoidettuna yhtä
huolettomat kuin millä tahansa rodulla. Korvien suuaukon ympärillä olevat karva
pidetään lyhyinä ja tarpeen tullen korvat puhdistetaan siihen tarkoitukseen
olevalla aineella.
Cockerspanielipentueen rekisteröinnin ehtona on, että
vanhemmat on tatuoitu/mikrosirutettu, lonkkakuvattu ja silmätarkastettu. Tällä
pyritään takaamaan, että rotu pysyy mahdollisimman vapaana perinnöllisistä
sairauksista ja vioista. Yleensä lonkkakuvatuista koirista yli 80 % on täysin
terveitä ja silmätarkastetuista n. 98 % ei osoittanut oireita perinnöllisistä
silmäsairauksista (PRA, HC ja RD).
Väreistä:
Cockerien väriskaala on erittäin laaja, ja periaatteessa
rotu voidaan jakaa kahtia kirjaviin (valkoista mukana) ja yksivärisiin, mutta
kyseessä on sama rotu. Hyväksyttävät 18 väriä ovat:
Yksiväriset:
musta, punainen, golden (vaalea kullanpunainen), maksa eli
liver (suklaan- ja maksanruskea), black and tan (musta punaisilla merkeillä) ja
liver and tan (maksanvärinen punaisilla merkeillä), lisäksi on olemassa
soopelinvärisiä (punainen, jolla on karvanpäät mustia) cockereita, mutta
ainakin Suomessa ne jäävät palkitsematta näyttelyissä.
Kirjavat:
musta-valkoinen, blue roan, puna-valkoinen, orange roan,
kelta-valkoinen, lemon roan, maksa-valkoinen, liver roan, tricolour, blue roan
tan, maksa-valko tan ja liver roan tan. "Roan" tarkoittaa, että valkoinen karva
on tasaisesti sekoittunut värillisen karvan joukkoon ja musta-, puna- tai
kelta-valkoinen turkinväri on sellainen, jossa valkoisella pohjalla on
värillisiä läiskiä.
Cockerin koulutus:
Cockeri ei vaadi kovaa, ankaraa koulutusta, tavallinen
tapakasvatus perheessä riittää. Usein cockerit voivat kuitenkin olla varsin
itsepäisiä ja voimakastahtoisia, joten laumajärjestys tulisi olla kotona selvä.
Ja koska kyseessä on käyttökoirarotu, se ei sovellu ihan puhtaasti "sohvakoiraksi".
Sen tulisi saada riittävästä liikuntaa ja tehtäviä, jotka aktivoivat sen
aivoja.
Jos haluat uuden harrastuksen koirien parissa, ovat
mahdollisuudet cockerin kanssa lähes rajattomat. Cockeri on helposti
koulutettava, fyysisesti kestävä ja energinen koira, joka soveltuu
erinomaisesti lintujen ja kanien metsästykseen. MEJÄ-koirana cockerspanieli on
erittäin suosittu. Cockerin kanssa voi myös harrastaa tottelevaisuuskoulutusta
(TOKO) tai agilitya. Cockeri on myös hurmaava ja tyylikäs näyttelykoira.
Erinomaisen hajuaistinsa vuoksi cockereita on koulutettu myös haavoittuneen
hirven jäljestykseen, rauniokoiraksi ja tullille huumekoiraksi. Myös
"kanttarellien metsästys" on cockerille helppoa, kunhan se tajuaa idean.
Koulutuksen vaiva palkitaan tässä tapauksessa omistajalle herkullisina
nautiskeluhetkinä
Perushoito:
Cockerspanielin perushoitoon kuuluu turkin säännöllinen
kampaaminen, pesu ja trimmaus. Turkin selvittely tulee tehdä viikottain
turkinlaadusta riipuen (varsinkin mustilla ja blue roaneilla pariinkin kertaan
viikossa) ja trimmaus turkin laadusta ja pituudesta riippuen 4-8 kertaa
vuodessa. Turkin säännöllinen trimmaus auttaa pitämään turkin helposti
hoidettavana. Trimmaamisen oppii helposti itsekin. Turkki trimmataan aina myös
ennen näyttelyä. Cockeri pestään aina, kun se tuntuu likaiselta. Samoin
kannattaa varsinkin metsälenkkien jälkeen selvittää turkki ja poistaa
tarttuneet risut ja tikut, sillä muuten turkki meneekin takkuun entistä
helpommin, eikä koirallakaan ole kiva olla neulasten pistellessä.
© Koirasalonki Merja Karjalainen, Kennel Roamer's
Cockeria trimmattaessa yritä saada lopputulos näyttämään
luonnolliselta ja pehmeältä, vältä ns. "ylitrimmaamista". Työhön
tarvitset teräväkärkiset tavalliset sakset käpälien leikkaamiseen, omat sormet
kuolleen karvan nyppimiseen ja yksipuoleiset ohennussakset mallin muotoiluun.
Jos olet viemässä koiraasi näyttelyyn, suorita trimmaus n. 1-2 viikkoa
aikaisemmin jotta trimmaus ehtii tasoittua ja lopputulos on luonnollisen
näköinen. Näyttelypesun jälkeen tarkista vielä ja poista epäsiistit törröttävät
karvat.