Koiraharrastus on emännän juttu, mutta isäntä on siinä mukana täydellä sydämellä. Molempien historiaan oli kuulunut lukuisa määrä koiria ennenkuin muutimme lusikkamme saman katon alle.

Kun tapasimme Pekalla oli cockerspanieliuros Rekku ja minulla flättinarttu Rosa sekä kultsut Anu ja Emma (äiti ja tytär).

Vuonna 1995 perheeseemme tuli ensimmäinen bouvier ja rodusta tuli niin rakas, että se vei mennessään.

Rakkaus bouviereihin poiki myös oman näkemyksen ja halun kasvatustyöhön. Tavoitteena on kasvattaa perheen parissa eläviä, iloisia ja reippaita koiria joiden kanssa voi harrastaa omaksi ja koiran iloksi tai pyörähtää näyttelykehässä. Luonne, terveys, ulkonäkö - nimenomaan tässä järjestyksessä.

Emme väheksy sellaistakaan pennunsostajaa, joka haluaa koiran vain kaveriksi, mutta koiran luustokuvaus tulisi silti teettää!!!. Ja cockerien turkinhoitoon pitäisi kiinnittää huomiota! Saa leikellä lyhyeksi, mutta koneajeltua cockeria en siedä.

Asumme maaseudulla, mutta emme korvessa. Pentueiden sosiaalistamisesta huolehditaan kuljettamalla pentuja ihmisten ilmoilla. Meillä on myös "avoimet ovet" aina siitä lähtien kun pennut ovat täyttäneet 3 viikkoa. Tervetulleita ovat silloin ystävät ja tuttavat lastensa kera.

Uutena aluevaltauksena porukkaamme rantautui hieman yllättäen joulukuussa 2013 skotlanninterrieri Varsin hauska koirarotu. Istuu laumaamme kuin hanska käteen. Pieni suuri koira!. Ei kaksi ilman kolmatta ja neljättä... ja. Nyt viidestä jäljellä vielä kolme.

Kesällä 2017 syntyivät kennelimme ensimmäiset skotti-pennut. Vuokko (Puvepapan Talisken Storm) jäi isännän koiraksi.

Kilpikonna Maire-Olavi ilahduttaa meitä keväästä syksyyn ja lopun aikaa se horrostaa hirsihuvilassaan.

Emännän yhdistykset: Suomen Bouvier Ry, Cockerspanielit Ry, Etelä-Hämeen Spanielit Ry, Skotlanninterrierikerho, Suomen kennelliitto Ry, Suomen Koirankasvattajat Ry, ja Valkeakosken Kennelkerho Ry.

Jalostus on sellaista puuhaa, jossa riittää oppimista loppu elämäksi eikä koskaan ole täysin oppinut. Emännällä on suoritettuna kasvattajien peruskurssi jatkokursseineen, jalostusneuvojan peruskurssi sekä jatkokurssi pariinkin kertaan. SuKoKa (Suomen Koirankasvattajat) Ry on tietysti myös tärkeä apu ja tuki kasvattajalle.

Emännällä on myös lisence to ki...eiku siruttaa koiria. :)

Koulutuspuolella suoritettuna on Toko-koulutusohjaajakurssi v. 2002, jatkokurssi 2003 ja palveluskoirapuolelta Kouluttajakurssi v. 2008. Tokossa kilpailin Puven ja Urhon kanssa ja kolme bouvieria suoritti BH-kokeen hyväksytysti.

Kisahaaveet haudattu, mutta kasvatus ei.

Ystävyys Mari Porman kanssa poiki ajatuksen liittää ajatuksemme saman kennelnimen alle. Marin luona on kasvanut jo kaksi Puvepappalaista cockeripentuetta niin miksipä ei tekisi asiasta ihan virallista! Nyt kasvatamme cockereita ja bouviereita yhteisellä kennelnimellä.