Alkuperämää: Belgia/Ranska
Ryhmä: 1
FCI:n numero: 1
Hyväksytty: FCI 22.6.2001
SKL-FKK 16.11.2002

HISTORIAA JA KÄYTTÖTARKOITUS: 

Bouvier on vanha käyttökoirarotu, jonka alkuperä juontaa Pohjanmeren luostareihin, joissa munkit risteyttivät paikallisia koiria mahdollisesti esim. skotlannin hirvikoiriin ja briard-tyyppisiin koiriin ja näin muodostui kolme erityyppistä bouvieria, joista myöhemmin yksi valittiin rodun kantatyypiksi, jota näkee tällä hetkellä tyypillisesti eniten.

Alunperin bouvier on ollut työkoira, jota on käytetty apuna kaikenlaisissa tehtävissä. Sitä on käytetty kevyemmissä maataloustöissä kuten esim. kirnunpyörittäjänä, vetokoirana, karjanajajana ja erityisesti myös vahtikoirana. Bouvier ei omaa paimenkoirille tyypillisiä piirteitä vaan on ennemminkin omatoiminen ja yksinään työskentelemiseen tarkoitettu karjakoira ja omaisuuden vartija. Toki paimennustehtävissäkin bouvieria on käytetty ja nimenomaan karjan paimentamiseen. Tästä juontaa mm. rodun ulkomaankieliset nimet esim. Flaami Karjakoer tai Flanders Cattledog. Bouvier on ollut 1960-luvulle asti Hollannin yleisin poliisikoirarotu.

Bouvier ei siis ole paimenkoira vaan karjakoira, vaikka jotkut rodun kasvattajat omilla sivuillaan niin väittävät. Syynä lienee rodun alkuperäinen nimi Flanderin Paimenkoira tai suora suomennos ranskankielisestä nimestä Bouvier des Flandres. Bouvier = paimen. Ranskan Bouvier club on kuitenkin antamassaan lausunnossaan antanut ohjeen, että nimeä ei tulisi koskaan enää suomentaa paimenkoiraksi.

Ero on hiuksenhieno, mutta se näkyy mm. kouluttamisessa. Paimenkoira on aina halukas ja työhaluinen - bouvier itsenäisempänä rotuna on halukas ja työhaluinen kunhan motivaatio ja palkkaus ovat kohdallaan. 

Bouvier des Flandres on nimensä mukaisesti kotoisin Belgian ja Ranskan Flanderista, joka nykyisin on myös osa Hollantia. Ranska ja Belgia ovat rodun alkuperämaat, mutta hollantilaisilla on ja on aina ollut hyvin suuri vaikutus rodun kehittymiseen. Heillä on määrältään suurin kanta. Myös valtamerten taa Usaan on viety paljon bouviereja nimenomaan Hollannista ja Belgian ranskankieliseltä alueelta; bouvierien "alkukodista" la Thudinie-kennelistä.

Rohkeutensa ja pelottomuutensa takia ensimmäinen maailmansota oli koitua bouvierien turmioksi, koska niitä käytettiin sotakoirina ja kanta hupeni rajusti. Kaikkien takaiskujen vuoksi vasta 1965 saatiin rodulle yhtenäinen rotumääritelmä, joka sittemmin uudistettiin 2000-luvun alussa vastaamaan nykyajan bouvieria paremmin.

YLEISVAIKUTELMA JA LUONNE:

Kursiiviteksti on suoraan rotumääritelmästä

Tiivisrakenteinen, ei liioiteltu. Lyhytrunkoinen ja vahvarakenteinen; raajat ovat voimakkaat ja erittäin lihaksikkaat. Bouvier vaikuttaa voimakkaalta, mutta ei kömpelöltä. Sen tulee arvosteltaessa seistä vapaasti ilman esittäjän kosketusta.

Rungon pituus mitattuna olkanivelestä istuinluun kärkeen on jokseenkin sama kuin säkäkorkeus. Kallon ja kuonon pituuden suhde on 3:2.

Bouvier on luonteeltaan rauhallinen ja harkitseva, maltillinen ja peloton. Bouvier on ryhdikäs koira, jonka ilme kuvastaa älykkyyttä ja rohkeutta. Bouvierin tulee ehdottomasti aina soveltua työkoiraksi. Kaikki soveltuvuutta heikentävät ominaisuudet katsotaan virheiksi.

Bouvier on avoin, valpas ja on useimmiten yhden ihmisen tai oman perheen koira. Se saattaa olla vieraita kohtaan tylyn välinpitämätön, mutta sen ei koskaan tule olla aggressiivinen. Bouvier on vahvaluonteinen ja vaatii peruskoulutuksen. Usein sanotaan, että bouvierien kouluttaminen on vaikeaa, mutta enemmänkin se kertoo omistajansa mielikuvituksen ja taidon puutteesta kuin huonosta koulutettavuudesta.

KOULUTUSOHJE:

Ensiarvoisen tärkeää on pennun leikittäminen. Se tulee aloittaa HETI pennun saavuttua kotiin. Leikkiä voi palloilla tai vetoleluilla - mikä pennusta onkin mieluisin.

Bouvier sopii kaikkiin mahdollisiin harrastuksiin. Se on palveluskoirarotu, jonka valioitumiseen vaaditaan 3xsert sekä palveluskoirakokeesta koulutustunnus 2.luokassa.

Tällä hetkellä bouviereja kilpailee IPOssa, tokossa, haussa, jäljellä, viestillä, vesipelastuksessa ja pelastuskoirapuolella.  Ja onpa paimennuskoekin suoritettu.

PÄÄ:

Näyttää voimakkaalta, mitä parta ja viikset vielä korostavat; pää on suhteessa runkoon ja kokoon. Käsin tunnusteltaessa se tuntuu hyvin selväpiirteiseltä.

Kallo-osa: Hyvin kehittynyt ja tasainen, hieman leveyttään pitempi. Kallon ja kuonon ylälinjat ovat yhdensuuntaiset. Otsauurre on tuskin erottuva. 
Otsapenger: Hieman erottuva, koholla olevien kulmakarvojen vuoksi vaikuttaa todellista voimakkaammalta. 
Kirsu: Kuononselkää pidentävä, kärjestään hieman alaspäin kaartuva, hyvin kehittynyt, reunoiltaan pyöristynyt ja väriltään aina musta. Sieraimet ovat hyvin avonaiset. 
Kuono-osa: Leveä, voimakas ja vahva. Kuonoselkä on suora; kuono-osa kaventuu hieman kirsua kohti olematta koskaan suippo. Kuono on lyhyempi kuin kallo suhteessa 2 : 3, ympärysmitta heti silmien alapuolelta mitattuna on suunnilleen sama kuin pään pituus. 
Huulet: Tiiviit ja voimakaspigmenttiset. 
Leuat/hampaat/purenta: Leukojen tulee olla voimakkaat ja keskenään saman pituiset. Hampaat ovat vahvat, terveet, valkoiset ja säännölliset. Leikkaava tai tasapurenta. Hampaiston tulee olla täydellinen. 
Posket: Litteät ja kuivat; poskiluut ovat vain hieman havaittavissa. 
Silmät: Ilme on avoin ja tarkkaavainen. Silmät eivät ole ulkonevat eivätkä syvällä sijaitsevat. Niiden tulee olla hieman soikeat, asennoltaan vaakasuorat ja mahdollisimman tummat, karvapeitteen väriin sointuvat. Vaaleat tai pistäväilmeiset silmät ovat vakava virhe. Silmäluomet ovat mustat ja kauttaaltaan pigmentoituneet. Sidekalvojen ei tule koskaan näkyä. 
Korvat: Kolmionmuotoisiksi typistetyt, täysin pystyt, ylöskiinnittyneet ja hyvin liikkuvat; onsuositeltavaa, että korvien typistämisen suhteutetaan pään kokoon. 
(Huom. Suomessa typistyskielto.) 

Typistämättömät korvat ovat ylös, silmien tason yläpuolelle kiinnittyneet. Korvalehdet laskeutuvat pystysuorasti; taitekohdan ei tule olla kallon ylälinjaa korkeammalla. Korvalehdet ovat puolipitkät, tasasivuisen kolmion muotoiset, kärjestään hieman pyöristyneet; litteästi poskenmyötäiset lukuunottamatta ylimmän kiinnityskohdan lievää kohoamista; eivät taittuneet eivätkä kiertyneet. Korvat ovat kooltaan suhteessa pään kokoon ja lyhyen karvan peittämät.

KAULA:

Asennoltaan luonnollinen ja tarpeeksi ylväs, voimakas ja lihaksikas, tasaisesti lapoja kohti levenevä ja hieman päätä lyhyempi. Niska on voimakas ja hieman kaareva. Ei löysää kaulanahkaa.

RUNKO:

Voimakas, leveäselkäinen ja lyhyt.

Ylälinja: Selän ja lantion ylälinja on vaakasuora, jäntevä ja kiinteä. 
Säkä: Hieman erottuva. 
Selkä: Lyhyt, leveä, lihaksikas ja kiinteä, kuitenkin joustava, ei heikkoutta. 
Lanne: Lyhyt, leveä, lihaksikas ja joustava, ei heikkoutta. 
Lantio: Mahdollisimman vaakasuora, liittyy huomaamattomasti pakaran kaareen. Leveä, uroksilla ei kuitenkaan liian leveä, nartuilla kehittyneempi kuin uroksilla. Luisu tai laskeva lantio on vakava virhe. 
Rintakehä: Leveä ja syvä, kyynärpäiden tasolle ulottuva, ei tasapaksu. Ensimmäiset kylkiluut ovat hieman kaarevat, muut ovat selvästi kaarevat, taaksepäin suuntautuneet ja antavat rintakehälle toivottua pituutta. Litteä rintakehä ovat vakava virhe. Etäisyys rintalastan kärjestä viimeiseen kylkiluuhun on suuri, noin 7/10 säkäkorkeudesta. 
Alalinja ja vatsa: Alalinja nousee hieman kohti vatsaa, joka on vain hieman rintakehän alaosaa ylempänä. Kupeet ovat hyvin lyhyet, etenkin uroksilla.

Häntä

Suhteellisen ylös kiinnittynyt, suoraan selkälinjan jatkeena. Synnynnäinen töpöhäntä ei ole virhe. Häntä typistetään syntymäviikolla kahden tai kolmen nikaman mittaiseksi. (Huom. Suomessa typistyskielto.) Typistämätön häntä sallitaan maissa, joissa typistys on kielletty.

RAAJAT:

Eturaajat:

Yleisvaikutelma: Eturaajat ovat vahvaluustoiset, hyvin lihaksikkaat ja edestä katsottuna täysin suorat ja yhdensuuntaiset. 
Lavat: Suhteellisen pitkät, kohtuullisen viistot ja lihaksikkaat, eivät raskaat. Olka- ja lapaluu ovat suunnilleen yhtä pitkät. 
Olkavarret: Kohtalaisen viistot. 
Kyynärpäät: Tiiviisti rungonmyötäiset ja yhdensuuntaiset. Ulko- tai sisäkierteisyys on virhe sekä seistessä että liikkeessä. 
Kyynärvarret: Sivusta ja edestä katsottuna täysin suorat, keskenään yhdensuuntaiset ja kohtisuorassa alustaan nähden; hyvin lihaksikkaat ja vankkaluiset. 
Ranteet: Täysin samassa linjassa kuin kyynärvarret, vain herneluu ranteen takapuolella on ulkoneva. Vahva luusto. 
Välikämmenet: Vahvaluustoiset, melko lyhyet, vain hieman viistot. 
Käpälät: Lyhyet, pyöreät ja tiiviit, eivät sisään- eivätkä ulospäin kiertyneet. Varpaiden tulee olla kaarevat ja tiiviisti yhdessä. Kynnet ovat vahvat ja mustat; päkiät paksut ja lujat.

Eturaajat:

Yleisvaikutelma: Takaraajat ovat voimakkaat, huomattavan lihaksikkaat, hyvin suorat ja takaa katsottuna täysin yhdensuuntaiset; niiden tulee liikkua samassa linjassa eturaajojen kanssa. 
Reidet: Leveät, hyvin lihaksikkaat ja liikkeessä yhdensuuntaiset rungon keskiviivan kanssa. Reisiluun asento ei saa olla liian pysty eikä liian viisto. Pakarat ovat alas ulottuvat ja kiinteät; karvapeite muodostaa housut. 
Polvet: Jokseenkin lonkan korkeimmasta kohdasta (suoliluun harjanteesta) kohtisuoraan maahan vedetyllä kuvitellulla viivalla. 
Sääret: Kohtalaisen pitkät ja hyvin lihaksikkaat, eivät liian pystyt eivätkä liian viistot. 
Kintereet: Melko matalat, leveät ja hyvin varma-asentoiset. Kintereet ovat koiran seistessä takaa katsottuna suorat ja täysin yhdensuuntaiset. Liikkeessä ne eivät saa kääntyä sisään- eivätkä ulospäin. 
Välijalat: Vankat ja kuivat, melko tasapaksut, pystysuorat koiran seistessä vapaasti. Ei kannuksia. 
Käpälät: Pyöreät ja kiinteät. Varpaat ovat kaarevat ja tiiviisti yhdessä. Kynnet vahvat ja mustat; päkiät paksut ja lujat.

LIIKKEET:

Kokonaisuudessaan bouvierin tulee olla mittasuhteiltaan sopusuhtainen, jotta liikkeet olisivat luontevat, vapaat ja ylväät. Kävely ja ravi ovat tavalliset liikkumistavat, vaikka yhtälailla esiintyy tasa-astujia. Bouviern ravi on maatavoittavaa.

NAHKA:

Tiiviisti pinnanmyötäinen, ei liian löysä. Silmäluomien reunat ja huulet ovat aina erittäin tummat.

  KARVAPEITE: 

Karvapeite on erittäin tuuhea. Peitinkarva ja tiivis aluskarva muodostavat rodun alkuperäisseutujen äkillisiin säänvaihteluihin täydellisesti sopivan, suojaavan peitteen. Karvan tulee olla karhean tuntuista, kuivaa ja kiillotonta, ei liian pitkää eikä liian lyhyttä (noin 6 cm), hieman pörröistä, ei koskaan villavaa eikä kiharaa. 

Päässä karva on lyhyempää kuin rungossa ja korvalehtien ulkopinnalla lähes sileää, korvien sisäpuolta suojaa kohtuullisen pitkä karvapeite. Ylähuulen viikset ja leuan tuuhea parta antavat rodulle luonteenomaisen karskin ilmeen. 

Koholla olevat kulmakarvat korostavat silmäkulmien muotoa peittämättä koskaan silmiä. Selän yläosassa karva on erityisen kovaa ja karheaa; se lyhenee hieman raajoja kohti pysyen kuitenkin karheana. Ruumiinmyötäinen peitinkarva ei ole toivottava, koska se on merkki aluskarvan puuttumista. Villava, peitinkarvojen alla tiheästi kasvava aluskarva muodostuu hienolaatuisista karvoista; yhdessä ne muodostavat vettähylkivän manttelin.

Bouvier on trimmattava rotu ja se tulee ehdottomasti muistaa koiraa hankkiessa. Turkki on oikein hoidettuna helppohoitoinen, mutta vaatii kampaamista ja lyhentämistä aika ajoin. Pentua hankkiessasi tulet saamaan meiltä trimmausohjeet. Kennelimme koirat trimmataan myös aina maksutta.

VÄRI: Bouviern karvapeite on yleensä harmaa, juovikas (brindle) tai hiilikko (charbonnée). Yksivärinen musta on myös sallittu, ei kuitenkaan suositeltava. Vaaleat eli haalistuneet värit eivät ole sallittuja. Valkoinen tähti rinnassa hyväksytään.

Pentuaikana on huolehdittava turkin nyppimisestä tai karstaamisesta (coat king jne.) niin, että pehmeä pentukarva irtoaa päällyskarvan alta. Jos tästä ei huolehdi niin turkki huopuu. Kun pumpulisen pohjavillan saa pois niin karhea päällikarva on helppoa hoitaa eikä takkuunnu.

TRIMMAUSOHJE:

SÄKÄKORKEUS:

Urokset 62 - 68 cm ja nartut 59 - 65 cm, 1 cm:n ylitys ja alitus hyväksytään. Kummankin sukupuolen ihannekoko on äärirajojen keskiarvo, eli uroksilla 65 cm ja nartuilla 62 cm.

PAINO:

Uroksilla noin 35 - 40 kg ja nartuilla noin 27 - 35 kg.

VIRHEET:

Kaikki poikkeamat edellä mainituista kohdista luetaan virheiksi suhteutettuna virheen vakavuuteen.

VAKAVAT VIRHEET:

Arkuus. 

Molossimaisuus tai liian raskas rakenne; runko selvästi liian pitkä (sallitaan lievänä nartulle) tai liian kevyt. 

Liian massiivinen pää, korostunut otsapenger, erottuva otsauurre, liikaa erottuvat poskikaaret; pyöreä tai kapea kallo, liikaa erottuva niskakyhmy, selvästi erisuuntaiset kallon ja kuonon ylälinjat; liian pitkä kuono, pieni kirsu; veltot, paksut tai riippuvat huulet. 

Ristipurenta, purentavirheet; pienet, epäterveet tai epäsuorassa rivissä olevat hampaat. 

Vaaleat tai ulkonevat silmät, epätyypillinen ilme. 

Typistämättömät korvat, jotka ovat kiertyneet tai taittuneet. 

Tasapaksu kaula, löysää kaulanahkaa. 

Selvä notko- tai köyryselkä; selvästi virheellinen raajojen asento, liian maatapeittävä seisonta. 

Liian voimakkaasti kulmautuneet kintereet. 

Silkkinen, pörröinen tai kiiltävä karvapeite, aluskarvan puuttuminen, liioitellusti muotoiltu karvapeite; puutteelliset kulmakarvat ja parta. 

Pigmenttivirheet kirsussa, huulissa ja silmäluomissa.

HYLKÄÄVÄT VIRHEET:

Vihaisuus ja sairaalloiset piirteet; pelokkuus ja vaarallinen aggressiivisuus. 

Selvästi puutteellinen rotutyyppi. 

Lihanvärinen tai muu kuin musta kirsu; suippo kuono. 

Selvä ylä- tai alapurenta; muun hampaan kuin yhden P1:n puuttuminen. 

Keskenään eriväriset silmät, pistävä ilme; sisään- tai ulospäin kääntyneet silmäluomet (entropium tai ektropium), lihanväriset silmäluomet. 

Suklaanruskea, valkoinen, pippuri & suola-värinen tai haalistunut karvapeite sekä kaikki muut vaaleat värit hyvin vaaleasta punertavaan, jopa hiilikkonakin (charbonnée). 

Rotumääritelmän antamista rajoista poikkeava säkäkorkeus. 

HUOM. Uroksilla tulee olla kaksi normaalisti kehittynyttä kivestä täysin laskeutuneina kivespussiin.

 

TERVEYS:

Rotu ei lukeudu ns. "suosikkirotuihin", joten onneksemme rotu on säästynyt myös lieveilmiöiltä eli liiallisen jalostuksen tuomilta ongelmilta. Rodulla ei ole vakavia ongelmia, mutta toki rodussa esiintyy erilaisia yleisesti kaikille koirille tyypillisiä sairauksia. Hankalimmat ongelmat ovat kaikenlaiset kasvaimet, syöpä ja myös erilaiset autoimmuunisairaudet, yleisimpänä IMHA. Em. sairaudet puhkeavat usein vasta aikuisemmalla iällä, jolloin koiraa on jo saatettu ehtiä käyttää jalostukseen.

Rodussa tavataan myös vatsalaukunkiertymää, sydänsairauksia ja jonkin verran epilepsiaa.

Rodussa tavataan myös erilaisia ja eriasteisia silmäsairauksia, lonkkaniveldysplasiaa ym. mutta yleispiirteiltään rotu on suhteellisen terve. Keski-ikä on n. 10-12 vuotta.

Jalostukseen käytettäviltä koirilta vaaditaan lonkka-ja kyynärkuvausten lisäksi silmäpeilaus sekä luonnenäyttö. Lonkkaniveldysplasia-aste ei saisi mielellään olla C/C:tä huonompi ja kyynärien tulisi mielellään olla 0/0 tai maksimissaan 1/1. Perinnöllistä kaihia sairastavia koiria ei saa käyttää jalostukseen. Luonnenäyttö voi olla koetulos palveluskoirakokeessa tai MH-kuvaus tai luonnetesti.

 Rodussa tavataan myös jonkin verran allergioita ja herkkävatsaisuutta.