22.0    Kodin vaihdosta on kyse. Olemme jo pidempään haaveilleet maaseudusta ja lämpimistä tarhatiloista koirille, jossa ainakin riehakkaammat pentukoirat voivat viettää päivänsä. Nyt sellainen talo on kiikarissa, mutta mutkia on paljon matkassa, eikä mikään ole varmaa niin kauan kuin nimet ovat paperissa. Asiaa ei tietenkään helpota se, että Pekalle tuli taas yksi lomautuslappu....tosin lomautettuna hän nytkin on, vaikka onkin töissä  .

17.01   Mä arvasin, että jotakin tapahtuu kun sain joulupuurosta mantelin, mutta nyt viedään ja lujaa. Suokaa anteeksi, että olen salaperäinen enkä kerro sen enempää mutta menossa on suuria muutoksia perheemme elämässä. Positiivisia toivon ma. Voi olla, että en paljon ehdi sivujani päivitellä, mutta sen yritän minkä muilta kiireiltä ehdin.

Voi hyvä tavaton. Varokaa joulupuuron mantelia ja sitä mitä siltä toivotte!

2012

09.12    Joku yläkerrassa taisi kuulla, että olen tuskastunut monen muun koiranomistajan ohella yhä paheneviin kurasulkeisiin. Lumivaippa peitti alleen mutaisen maan. KIITOS! Penskat viihtyvät ulkona pitkiä aikoja, sisälle ei enää tule vahinkoja ja ennenkaikkea kura pysyy poissa. Voin vihdoin alkaa tehdä joulusiivoa vaikka Klaara söikin siivousämpärini. Ehkä tarkoitus oli auttaa, mutta pieleen meni.

27.11    Raisa korkkasi näyttelyuransa ja oli ROP-pentu. Ei huono! Seuraavaksi varmaan mennään Lohjalle katsomaan mitä toinen suomalainen tuomari neidistä sanoo. Sitten pidetäänkin taukoa ensi kevääseen asti. Klaara on vielä kamelin näköinen ja saa odotella aikuistumista...mutta kyllä siitä vielä ihan bouvier tulee siitäkin

Talvi vaan ei meinaa tulla ollenkaan ja alkaa kurakäyrä olla ihan huipussaan. Maa ja mustalla mullalla kun kaksi kakaraa painelee pitkin entistä nurmikkoa. Ei tarvita kummoistakaan mielikuvitusta millaiselta se näyttää ensi kesänä...asvaltilleko koko piha.....

21.11     Takana on matka Tanskaan Bouvierien IPO MM:iin. Oli mukava tavata bouvierystäviä  maailmalta ja vitsailla Hollannin joukkueen kera - he ovat aina kovin iloisia ja aurinkoisia. Belgit ja Saksalaiset ovat paljon vakavampia, mutta ei niin vakavia kuin "Tsekin-Mikko". Matka Sirpan, Niinan ja Nevan pariskunnan kanssa oli varsinainen hupimatka. Kruununa tietenkin matkalle oli Saijan (Mattila) hopea ja Pekan (Hallivuori) 7.sija. Bettina (Lumme) ja Kassu eivät vielä olleet ihan kisavalmiita, mutta varmasti matka toi lisää kokemuksia ja uusia ajatuksia treenaamiseen.

Asioilla on tapana ratketa ja useinmiten lopputulos on kaikkia osapuolia tyydyttävä. Imatran perheessä totutellaan elämään Elsan kanssa ja paikkaillaan Laten jättämää aukkoa uusin tuulin. Olen hyvin iloinen, että kaikki päättyi lopulta hyvin.

Olen pienen tauon jälkeen lueskellut taas Juha Kareksen blogia ja olen täysin samaa mieltä hänen kanssaan siitä, että nöyryys on hyvän kasvattajan ominaisuus. Ilman nöyryyttä katkeroituu ja alkaa tuijottaa sisäänpäin ja näkee pimeyttä sielläkin missä sitä ei ole. Hyvä kasvattaja kasvaa ihmisenä koko ajan.

Jyväskylä takana ja Peppi oli taas PN-kehässä. Hans Lehtiseltä tuli sellainen arvostelu, että alan jo itsekkin uskoa Pepin olevan laadultaan ERI-SA. Kautta linjan sitä ovat eri tuomarit kehuneet samoista asioista. Kumpa sillä vielä olisi runsaampi vatsakarvoitus...se on asia, joka siltä vie useinmiten ne korkeimmat sijoitukset. Auttaiskohan jos hieroisi karvanjuureen substralia...  Toisaalta eihän se säälistä tullut se Rakveren RYP-3 sijoituskaan, koska paikalla oli 8-ryhmästäkin melkoinen joukkio koiria joista suurin osa suomalaisia ja tuomari näki koiran karvoilta!

Pupseista kolme on trimmattu; ollaan menossa pentunäyttelyyn. Rita ja Tupsu näyttivät todella hienoilta eilen...varsinkin leikkihetken jälkeen kun sisään pöllähti kolme roskaista koiraa. Siihen meni aamupäivän pesu ja föönaus- mutta kivaa oli. Ja niinhän tuon ikäisillä aina pitääkin olla.

20.10    Ei kipua, ei vaivaa enää, olet saapunut rannalle Rauhan maan. Muistoissa - vaikka nyt poissa, tulet kanssamme kulkemaan.

Poissa on Puvepapan Ursus Unimog. Lyhyt oli elämäsi, mutta ei merkityksetön. Hyvää matkaa pikkutraktori.

26.09    Meillä kävi lauantaina mieluisia vieraita; meidän Jere, sen veli Pate sekä perheensä Asta ja Jari (Jerehän on siis meidän ed.menneen isämme aikoinaan hankkima labbispoika). Voi miten oli niin hienoa katsella, että nääsnääs-nulikasta on kuoriutunut hieno miesie-uros!   Ja minkä näköinen...komea...kiiltaväkarvainen eikä grammaakaan ylipainoinen. Olipa todella ilo silmälle....kuin myös veljensäkin. Kiitos Asta ja Jari. Kun läksitte portista Harri tokaisi....paras paikka ikinä meitin Jerelle. Totta puhut veljeni. 

Raisa kävi konekarhukokeessa. Tosin ei osallistunut itse kokeeseen vaan leikki ystäviensä kanssa ja oli muutenkin tutustumassa elämään ilman iso-sisko Klaaraa. Mummon-mussu Pessi Mäyräkoiranen osallistui kokeeseen, mutta ei vielä sitä läpäissyt. Karhu-setä tuumasi, että Mäyräkoiranen on vielä liian nuori (vajaa 12 kk) tekemään itsenäistä työtä, mutta elkeet ovat oikeat. Hyvä Pessi .....vielä susta tulee karhunkaataja.

07.09    Viime sunnuntaina oli Varsinais-Suomen bouvier-porukalla jälkipäivä ja osallistujia oli parisenkymmentä. Minäkin polkaisin aamulla hiacen liikkeelle ja kyytiin pääsivät Pipsa, Klaara ja Raisa. Paikalla oli tuttuja ja tuntemattomia ja paljon bouviereja. Tunnelma oli leppoisa ja Saijan sekä Katriinan taitavan ohjauksen alla päivästä tuli todella antoisa. Pipsa oli kahden vuoden atauon jälkeen hieman ruosteessa, mutta oli  tyytyväinen päästessään hommiin. Raisallekkin tehtiin muutama makkararuutu. Iloisin yllättäjä oli Klaara, joka ajoi elämänsä seitsemännen jäljen todella intensiivisesti ja keskittyneesti ja päätään nostamatta. Olen hyvin tyytyväinen.

Klaaran paperitkin tulivat Belgiasta. Päästään asioissa eteenpäin.  

Ai niin. Sarjakuvista kuuluu pelkkää hyvää. Omistajat ovat tyytyväisiä ja minä tunnen onnistuneeni. Kerrankin.

30.08    Raisa sitten jäi. Ensimmäistä kertaa PEKKA on se, joka sanoo että tuo koira ei lähde meiltä mihinkään. Mitäs minä muuta kuin istun ja ihmettelen, että mites tässä nyt näin kävi!! Kaksi pentua samassa talossa. No onneksi mulla on toi poliisi (Pipsa) apuna ja toisaalta Klaara ja Raisa juoksuttavat itsensä väsyksiin iltaisin. Käyn vain keräilemässä ne sisälle ennenkuin menen nukkumaan. Että kaikella on puolensa.

20.08    Tänään vietin myöhästyneitä syntymäpäiviäni ja sain kaksi sellaista lahjaa, että en voi parempia saada! Toisen antoi Tiina Imatralta puhelimitse kertomalla iloisia uutisia Latesta ja toisen toi tullessaan vanha Laivalyhty...lapsuudenystäväni. Hän nimittäin esitteli minut ihmiselle, jota arvostan erittäin paljon. En pese kättäni viikkoon....olen kätellyt KAI PELKOSTA!! Hän seisoi kotipihassani ja toi vaimonsa Lean kanssa minulle syntymäpäiväkortin. Olen niin otettu! Jos nyt ette satu häntä tuntemaan niin hän on ensinnäkin professori ja tutkinut mm. koirien käyttäytymistä, antanut opastusta ongelmakoirien kouluttamisesta ja paaaaaljon paljon muuta. Sanoisin, että Koiratieteen Guru.   Oooh. Olen otettu!

16.08    No jessus sentään. Kun nyt olis sekunti aikaa kirjoittaa tänne niin snaaaapieli tunkee syliin pöydän alta. Mes ny Peppi...