HISTORIAA JA KÄYTTÖTARKOITUS:

Spanielit ovat lähtöisin Espanjasta, jossa niitä tavattiin jo 1300-luvulla. Nimi "Spanieli" saattaa tulla muinaisranskan sanasta "Espaignol". Myös Englannista löytyy viittaus spanieleihin muodossa "Spanyells". Kuitenkin Irlantilaiset ilmeisesti olivat ensimmäisiä, jotka käyttivät spanieleita metsästykseen.

1600-luvulle tultaessa suuri joukko erilaisia spanieleita oli saavuttanut suosiota lintukoirina Länsi-Euroopassa. Vasta 1800-luvun alussa nimeen liitettiin etuliite "cocker", joka tarkoitti suosittua pientä lintukoiraa.

Luonne:

Cockerspanielilla on monia ominaisuuksia, jotka tekivät siitä suositun alusta alkaen. Se on iloinen ja reipas ja hyvin sisukas. Sen pieni koko ja viehättävä ulkonäkö, halu miellyttää ja luontainen älykkyys tekivät siitä nopeasti suositun metsästys-ja seurakoiran. Se on lempeä ja aina iloinen, ja se näkyy parhaiten alituisesta hännänheilutuksesta. Suosiolla on myös ollut hintansa ja siitä cockerit ovat joutuneet maksamaan. Rodussa tavataan ns. raivosyndroomaa ja perinnöllisiä sairauksiakin kohtuullisesti.

Karvapeite:

Karvapeite on silkkinen ja sileä. Eturaajat, runko ja takaraajat kintereeseen asti ovat hapsuiset. Cockerspanielin turkki vaatii säännöllistä harjaamista ja trimmaamista.

Terveys:

Cockereilla esiintyy silmäsairauksia kuten esim. distikiaasia, jossa ylimääräisiä karvoja kasvaa silmäluomen reunaan ja ne ärsyttävät sarveiskalvoa. Myös silmaluomen kääntymistä sisäänpäin eli Entropiumia tavataan cockereilla.

Cockerit ovat alttiita sairastumaan korvatulehduksiin, koska korvat ovat hyvin karvaiset, pitkät ja tiiviit.  Tosin omat koiramme eivät ole koskaan sairastaneet yhtäkään korvatulehdusta.  Rodussa esiintyy myös niveltulehduksia ja jonkin verran lonkkaniveldysplasiaa.

Eikä tässä vielä kaikki, mutta...

Rotu on yleensä pitkäikäinen.